Sade ropisee ikkunaa vasten ja minä makaan sängyllä miettin elämääni. Mietin aikaa kun olin sairaalassa onnettomana ja laihana. Liian laihana. Ja niin surullinen. Voimaton. Eloton. Nyt kaikki on toisin. Olen iloinen, onnellinen ja normaalipainoinen. Mutta mikään ei riitä, niinkuin sanottu. Tämä tyttö päättä laihduttaa 5kg jouluun mennessä ja säilyttää elämänsä. Olla onnellinen ja terve. Ei liian laiha. Hoikka, kaunis, hieman laiha. Päätän että onnistuisin siinä. Onnistuin kerran pilaamaan elämäni ja kerran sain sen takaisin. Nyt on saatava kokeilla jotain uutta. En anna anoreksialle enää valtaa. Tai annan, mutta en niin että laihtuisin liikaa. Vain 5kg. "Tahdon olla itsvarma, en tämmöinen..."
Tahdon pelata peliä jossa vaihtoehtoja ei normaalisti ole montaa. Valinta tehdään elämän ja kuoleman välillä. Mutta koska minusta on kyse, ei voi puhua normista. Tahdon pelata peliä jonka monet ovat hävinneet. Liian moni sortuu valitsemaan kuoleman elämän sijaan. Minä teen toisin. Minä pelaan pelini niin että saan laihuuden ja säilytän elämäni. Minulla on suunnitelma valmis. Ja sitä ei hetkessä herjauteta.
Sammutan huoneestani valon ja toivotan hyvää yötä lemmikeilleni.
Sinä yönä nään unta itsestäni juoksemassa niityllä laihana ja kauniina. Mutta minä hymyilen.
Olen onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan vastaan risut ja ruusut, kunhan pysytään asiallisina. tarkistan komentit ennen niiden julkaisua. Kiitos!