Sanat ei riitä sitä kertomaan, mut ikävä sua kohtaan ei lopu kumminkaan. Sun syliin tahdon painaa pään, älä lähde minnekkään.
Kun kehoni tanssitunnilla peilistä ahdistaa, sun läsnäolo saa kaiken sen unohtumaan.
Sun hymy on mulle kaikki mitä mä nyt tarviin.
Mut mä pelkään, mä pelkään et menetän sut. Etten saisi enää nähdä sun hymyä tai sitä iloa.
Mun pitää luottaa. On pakko uskoa.
Hymyile. Kiitos, pelastit päiväni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan vastaan risut ja ruusut, kunhan pysytään asiallisina. tarkistan komentit ennen niiden julkaisua. Kiitos!