some about me

Kaikki tämän postauksen kuvat (paitsi "and that's who i am" kuvat) ovat minun ottamiani, ethän kopioi niitä ilman lupaa!

Kuljen metsässä, hengitän sen raikasta ilmaa sisääni. Hengitän hiljaa, kuuntelen sydämmeni ääniä. Olenhan tässä?

Juoksen niin nopeasti kuin voin. Hengästyn mutta jatkan silti. Hiki valuu otsasta, selästä, käsistä... Ihan joka paikasta. Mietin tavoitteita jotka olen luonut. Minähän aijon onnistua!

Syön muroja ja rasvatonta maitoa. Onkohan tässä liikaa? Syön silti ja vielä lisääkin.

Katselen itseäni peilistä ja alan miettimään miksi niin kovasti haluan laihtua? Kumoan kuitenkin ajatukset ja jatkan silti.

Istun autossa ja kuuntelen NRJ:n pakko syöttö musiikkia. Äiti sanoo että olen laihtunut. "Sen huomaa kasvoistasi heti" naurahdan vain ja väitän vastaan "minäkö? Hah, tälläinen pullea pupu" Äiti luo minuun syyttävän katseen ja päätän olla hiljaa.

Makaan sängyllä poikaystäväni kanssa, enkä taaskaan usko että tämä on totta. Voisiko joku todella rakastaa minua?? Suljen silmäni, kuuntelen nyt hänen sydäntään. Halaan häntä tiukemmin ja me suutelemme. Pitkään. Sydämmeni menee sadalle mutkalle ja en saa henkeä. Hänen silmänsä saa sydämme pysähtymään ja minun on pakko katsoa välillä muualle etten pyörry.

Pyöräilen päivällä 16km lenkkiäni ja huomaan keskellä tiellä kuolleen oravan. Olen aivan tolaltani "Kuka julkeaa ajaa edes vahingossa tämän olennon päältä!?" Nostan kahden ison lehden avulla pikkuisen syliini ja kannan sen metsään. Peittelen sen lehdillä ja väsään kahdesta puu tikusta ristin sen päälle. Annan pienen pusun sen päälaelle ja ruokoilen Jumalaa ottamaan tämän viattoman pikkuisen hyvään hoivaansa.




Kun otan kameran käteeni ja alan kuvaamaan tunnen olevani mailman yläpuolella. Tai jossain. Toinen joko huonompia tai parempia kuvia tallentuu muistikortille ja katselen ne läpi. Muutama jopa aika onnistunut kuva kymmenien joukosta karsiutuu. Saan olla aika ylpeä, nämä muutamat kuvat on ehkä parhaimpia kuvia joita olen ottanut!

 

Kun Menen kauppakeskuksiin ja näen kaikki ne vaatteet (joita minulla on jo ihan liikaa) hyppään minä jonnekkin aivan toiseen universumiin. Kokeilen toinen toistaan ihanempia vaatteita, ja koitan hillitä itseäni. "En vaan voi ostaa näitä kaikkia!" Kumminkin minulla tuhlantuu useampi kymmenen euroa, mutta saan olla tyytyväinen uusiin ostoksiini. Ja sitä paitsi "Uusi luokka alkaa ja syksy on pian ovella, minä tarvitsen nämä vaatteet"

 

 

 

Selaan ja selaan kuvia ja joka toinen sopisi minulle myös. Mutta tämä saa nyt riittää tältä kertaa.